yksinpeli
substantiivi
-
peli, jota pelataan yksin
Hän nauttii eniten yksinpeleistä.
Taivutus
yks. nom. yksinpeli, yks. gen. yksinpelin, yks. part. yksinpeliä, yks. ill. yksinpeliin, mon. gen. yksinpelien, mon. part. yksinpelejä, mon. ill. yksinpeleihin.
Esimerkit
Yksinpeli voi olla haastava kokemus.
Hän pelasi yksinpeliä koko illan.
Yksinpeli vaatii keskittymistä ja strategiaa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
yksinomaan, yksinomainen, yksinomaisesti, yksinpeli, yksinpuhelu, yksinpurjehdus