yliote
substantiivi
-
Voittoisa tai hallitseva asema jonkun yli.
Kilpailija sai yliotteen vastustajastaan viimeisessä erässä.
Taivutus
yks. nom. yliote, yks. gen. yliotteen, yks. part. yliotetta, yks. ill. yliotteeseen, mon. gen. yliotteiden yliotteitten, mon. part. yliotteita, mon. ill. yliotteisiin yliotteihin.
Esimerkit
Pelaaja sai yliotteen vastustajasta.
Hän menetti yliotteen keskustelussa.
Yliote on tärkeä kamppailulajissa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
ylioppilastutkintolautakunta, ylioppilastutkintotodistus, ylioppiminen, yliote, ylipaine, ylipainehalli