yläleukaluu
substantiivi
-
Yläleuan luusto.
Röntgen paljasti murtuman yläleuassa.
Taivutus
yks. nom. yläleukaluu, yks. gen. yläleukaluun, yks. part. yläleukaluuta, yks. ill. yläleukaluuhun, mon. gen. yläleukaluiden yläleukaluitten, mon. part. yläleukaluita, mon. ill. yläleukaluihin.
Esimerkit
Yläleukaluu murtui kaatuessa.
Hänellä on vahva yläleukaluu.
Yläleukaluussa oli pieni lohkeama.
Etymologia
Muodostuu osista 'ylä-'
Käännökset
englanti |
upper jawbone |
Läheisiä sanoja
yläkuu, ylälanka, yläleuka, yläleukaluu, yläluokka, yläluokkainen