yläraja

substantiivi

1. Suurin mahdollinen arvo tai kohta, johon saakka jokin voi kasvaa tai kehittyä.

   Tämän aineiston yläraja on sata yksikköä.

Taivutus

yks. nom. yläraja, yks. gen. ylärajan, yks. part. ylärajaa, yks. ill. ylärajaan, mon. gen. ylärajojen ylärajain, mon. part. ylärajoja, mon. ill. ylärajoihin.

Synonyymisanakirja

yläraja

1. katto, maksimi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä on budjetin yläraja.
Suurin sallittu yläraja saavutettiin.
Yläraja määritellään vuosittain.

Käännökset

Riimisanakirja

yläraja rimmaa näiden kanssa:

ikäraja, alaikäraja, äänioikeusikäraja, yläikäraja, nälkäraja, kenkäraja, eteläraja, päivämääräraja, metsäraja

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

yläpuolisko, yläpää, yläraaja, yläraja, ylärakenne, yläreuna