yöaika
substantiivi
-
Aikajakso, joka sijoittuu yöhön.
Yöaika on yleensä hiljaisempaa.
Taivutus
yks. nom. yöaika, yks. gen. yöajan, yks. part. yöaikaa, yks. ill. yöaikaan, mon. gen. yöaikojen yöaikain, mon. part. yöaikoja, mon. ill. yöaikoihin.
Esimerkit
Yöaikaan liikenne vähenee merkittävästi.
Yöaika mahdollisti nukkumisen rauhassa.
Yöaikaiset vuorot vaativat tietyntyyppistä rytmiä.
Etymologia
Koostuu sanoista 'yö' ja 'aika'.
Käännökset
Riimisanakirja
yöaika rimmaa näiden kanssa:
sikiöaika, lähtöaika, kyntöaika, tyttöaika, käyttöaika, jättöaika, kylvöaika, työaika
Läheisiä sanoja
ytimennävertäjä, yty, yö, yöaika, yöaikainen, yöastia