yökausi
substantiivi
-
Ajanjakso yöaikaan, yleensä vuodenajoista puhuttaessa.
Talven pitkä yökausi lähestyy.
Taivutus
yks. nom. yökausi, yks. gen. yökauden, yks. part. yökautta, yks. ill. yökauteen, mon. gen. yökausien yökautten, mon. part. yökausia, mon. ill. yökausiin.
Esimerkit
Yökaudella päivät lyhenevät.
Talven yökausi voi kestää viikkoja.
Hän nautti yökauden rauhallisuudesta.
Etymologia
yö ('night') + kausi ('season' or 'period'), a compound word
Käännökset
Riimisanakirja
yökausi rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-