äly

substantiivi

1. kyky ajatella ja oppia

   Äly on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista.

Taivutus

yks. nom. äly, yks. gen. älyn, yks. part. älyä, yks. ill. älyyn, mon. gen. älyjen, mon. part. älyjä, mon. ill. älyihin.

Synonyymisanakirja

äly

1. maalaisjärki, terve järki, tolkku, järki, äidin vaisto, arkijärki, ymmärrys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä on hämmästyttävä äly

Käännökset

Slangisanakirja

• fiksu: älykäs / nokkela : Ohan se aika fiksu, mut pahannäköne kone.

• hoksaa: älytä / havaita / ymmärtää : Hoksasko maikka mitää?

• tolkku: äly / järki / ymmärrys

• äldesti: älyttömästi

• älykääpiö: tyhmä : Se on ihan älykääpiö, sil ei leikkaa vielkää.

• älyttää: narrata / petkuttaa / huijata : Se älytti sitä jätkää ainaski viis vuotta.

• älyvapaa: älytön : Tää on ihan älyvapaata juttuu, mä lähen himaan.

• älyy: ymmärtää / huomata /havaita : Etsä jo älyy, mitä roolii Lissu taas vetää?

Riimisanakirja

äly rimmaa näiden kanssa:

tunneäly, häly, peliäly, käly, tekoäly, säly, ihmisäly

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ällistyä, ällöttää, ällötys, äly, älykkyys, älykkyysikä

Keskustelu