äänihäiriö
substantiivi
-
ongelma äänen tuottamisessa tai kuulemisessa
Hänen äänihäiriönsä johtuu korvavamman aiheuttamasta kuulon heikkenemisestä.
Taivutus
yks. nom. äänihäiriö, yks. gen. äänihäiriön, yks. part. äänihäiriötä, yks. ill. äänihäiriöön, mon. gen. äänihäiriöiden äänihäiriöitten, mon. part. äänihäiriöitä, mon. ill. äänihäiriöihin.
Esimerkit
Liikenteen äänet aiheuttavat äänihäiriöitä.
Laite suojattiin äänihäiriöiltä.
Rakenteelliset heikkoudet voivat aiheuttaa äänihäiriöitä.
Äänihäiriöitä voi syntyä myös teknisistä syistä.
Herkkä mikrofoni voi poimia jopa pienimmät äänihäiriöt.
Etymologia
Muodostettu sanoista 'ääni' ja 'häiriö'
Käännökset
Riimisanakirja
äänihäiriö rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
ääniharava, äänihuuli, äänihuulikyhmy, äänihäiriö, äänijänne, äänikenttä