äänekkyys
substantiivi
-
kova ääni tai melu
Talon äänekkyys häiritsee minua.
Taivutus
yks. nom. äänekkyys, yks. gen. äänekkyyden, yks. part. äänekkyyttä, yks. ill. äänekkyyteen, mon. gen. äänekkyyksien, mon. part. äänekkyyksiä, mon. ill. äänekkyyksiin.
Esimerkit
Äänekkyys häiritsi naapureita.
Hän pyysi anteeksi äänekkyyttään.
Olen herkkä äänekkyydelle.
Äänekkyys voi olla ärsyttävää.
Hänet tunnetaan äänekkyydestään.
Etymologia
'äänekäs' ja '-yys', tarkoittaa ominaisuutta olla äänekäs tai kovaääninen
Käännökset
| englanti |
loudness |
Riimisanakirja
äänekkyys rimmaa näiden kanssa:
vedekkyys, miehekkyys, epämiehekkyys, kärjekkyys, mielekkyys, epämielekkyys, nimekkyys, ytimekkyys, lemmekkyys
Läheisiä sanoja
ääliömäisesti, ääliömäisyys, ääneen, äänekkyys, äänekkäästi, äänekäs