datiivi
substantiivi
-
kieliopillinen sijamuoto, jota käytetään erityisesti itämerensuomalaisten ja slaavilaisten kielten ilmauksissa
Suomen kielessä ei enää käytetä datiivia.
Taivutus
yks. nom. datiivi, yks. gen. datiivin, yks. part. datiivia, yks. ill. datiiviin, mon. gen. datiivien, mon. part. datiiveja, mon. ill. datiiveihin.
Esimerkit
Häntä käytti lauseessa datiivia oikein.
Saksan kieli vaatii datiivia tietyissä tilanteissa.
Datiivin käyttö voi olla haastavaa uusille oppijoille.
Kysyimme opettajalta datiivin käytöstä.
Datiivin muoto määräytyy usein preposition perusteella.
Etymologia
Peräisin latinasta 'dativus', viittaa tiettyyn kieliopilliseen sijamuotoon.
Käännökset
| englanti |
dative |
| ranska | datif (m), complément d'objet indirect (m), C.O.I. (m), qualifier incompatible numbering traditions troisième déclinaison, quatrième déclinaison |
| saksa | Dativ (m), Wemfall (m), dritter Fall (m) |
| kreikka | δοτική πτώση (f) |
| unkari | részes eset, részeshatározó eset |
| italia | caso dativo (m) |
| latina | (casus) dativus (m) |
| puola | celownik (m)-in |
| romania | caz dativ, dativ |
| venäjä | да́тельный паде́ж (m), да́тельный (m) |
| ruotsi | dativ |
Riimisanakirja
datiivi rimmaa näiden kanssa:
sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi
Liittyvät sanat
objektiiviLäheisiä sanoja
dataverkko, dateerata, dateeraus, datiivi, datiiviadverbiaali, datša