ehdonvalta
substantiivi
-
valtaa, joka perustuu ehtoihin
Työntekijöillä on ehdonvalta työvuoroistaan.
Taivutus
yks. nom. ehdonvalta, yks. gen. ehdonvallan, yks. part. ehdonvaltaa, yks. ill. ehdonvaltaan, mon. gen. ehdonvaltojen ehdonvaltain, mon. part. ehdonvaltoja, mon. ill. ehdonvaltoihin.
Esimerkit
Ehdonvalta on sopimuksen tärkein osa.
Hänen ehdoillaan on ehonvalta tässä tilanteessa.
Ehdonvalta antaa lisäturvaa osapuolille.
Sopimus neuvoteltiin tarkkaan ehtojen ehdoilla.
Ehdonvalta voi olla kiistan kohteena.
Etymologia
Muunnettu sanoista 'ehto' ja 'valta', tarkoittaen valtaa tehdä ehtoja.
Käännökset
Riimisanakirja
ehdonvalta rimmaa näiden kanssa:
maailmanvalta, sananvalta, kansanvalta, harvainvalta, ydinvalta, yksinvalta, paavinvalta
Läheisiä sanoja
ehdollistua, ehdollisuus, ehdonalainen, ehdonvalta, ehdotella, ehdotelma