epäluottamus

substantiivi

1. tila, jossa henkilö ei usko tai luota toiseen henkilöön tai asiaan

   Hänet valtasi suuri epäluottamus ennen päätöksentekoa.

Taivutus

yks. nom. epäluottamus, yks. gen. epäluottamuksen, yks. part. epäluottamusta, yks. ill. epäluottamukseen, mon. gen. epäluottamusten epäluottamuksien, mon. part. epäluottamuksia, mon. ill. epäluottamuksiin.

Synonyymisanakirja

epäluottamus

1. epäluulo, epäilys, epäily.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Joukkueen sisällä vallitsi epäluottamus.
Epäluottamus hallitusta kohtaan kasvoi.
Hän tunsi epäluottamusta ystäviään kohtaan.
Epäluottamus esti sopimuksen syntymisen.
Ilmassa oli selvästi epäluottamusta.

Käännökset

Sanonnat

"Mikä yksinäisyys onkaan yksinäisempää kuin epäluottamus?."

Riimisanakirja

epäluottamus rimmaa näiden kanssa:

kattamus, olettamus, perusolettamus, edesottamus, luottamus, itseluottamus, kansalaisluottamus, tuottamus, kuolemantuottamus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

epäluotettava, epäluotettavasti, epäluotettavuus, epäluottamus, epäluottamuslause, epäluulo