epäluulo
substantiivi
-
tila, jossa henkilö ei luota toiseen henkilöön tai asiaan
Hänen epäluulonsa osoittautui perusteettomaksi.
Taivutus
yks. nom. epäluulo, yks. gen. epäluulon, yks. part. epäluuloa, yks. ill. epäluuloon, mon. gen. epäluulojen, mon. part. epäluuloja, mon. ill. epäluuloihin.
Synonyymisanakirja
epäluulo
-
epäluottamus, epäilys, epäluuloisuus, taka-ajatus.
Esimerkit
Hän katsoi epäluuloinen.
Usein ulkopuolisille herää epäluuloa.
Epäluulo kasvoi ajan myötä.
Epäluulot osoittautuivat vääriksi.
Heidän välillään vallitsi epäluulo.
Etymologia
Koostuu sanasta 'luulo', johon lisätään 'epä-', viitaten epäilyyn tai epäluottamukseen.
Käännökset
| englanti |
reservation distrustfulness suspicion |
| saksa | Verdächtigung (f) |
| puola | podejrzenie |
Sanonnat
"Epäluulo on kirves rakkauden puun juurella (Venäläinen)."
Riimisanakirja
epäluulo rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
epäusko, epäluottamus, heijastua, itää, syvetäLäheisiä sanoja
epäluotettavuus, epäluottamus, epäluottamuslause, epäluulo, epäluuloinen, epäluuloisesti