erikoistutkija
substantiivi
-
tutkija, jonka tutkimusten kohteena on jokin erityinen aihealue
Hän on erikoistutkija ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Taivutus
yks. nom. erikoistutkija, yks. gen. erikoistutkijan, yks. part. erikoistutkijaa, yks. ill. erikoistutkijaan, mon. gen. erikoistutkijoiden erikoistutkijoitten erikoistutkijain, mon. part. erikoistutkijoita, mon. ill. erikoistutkijoihin.
Esimerkit
Tapasimme erikoistutkijan museostatuksessa.
Erikoistutkija johtaa tutkimusprojektia.
Hän toimii erikoistutkijana yliopistolla.
Erikoistutkijan alaa ovat perhoset.
Erikoistutkijan työ on vaativaa mutta mielenkiintoista.
Käännökset
| englanti |
A job title for a researcher advanced in and/or specialised in a certain field of research; specialist researcher, senior researcher. |
Riimisanakirja
erikoistutkija rimmaa näiden kanssa:
tutkija, rauhantutkija, käsialantutkija, kansanrunoudentutkija, tulevaisuudentutkija, kirjallisuudentutkija, kansanperinteentutkija, murteentutkija, kielentutkija, tyylintutkija
Liittyvät sanat
virkanimike, nimikeLäheisiä sanoja
erikoistumisopinnot, erikoistuntija, erikoistuomioistuin, erikoistutkija, erikoisupseeri, erikoisuus