virkanimike
substantiivi
-
Virkatehtävän tai aseman nimi.
Hänen virkanimikkeensä on ylitarkastaja.
Taivutus
yks. nom. virkanimike, yks. gen. virkanimikkeen, yks. part. virkanimikettä, yks. ill. virkanimikkeeseen, mon. gen. virkanimikkeiden virkanimikkeitten, mon. part. virkanimikkeitä, mon. ill. virkanimikkeisiin virkanimikkeihin.
Esimerkit
Hänen virkanimikkeensä vaihtui korotuksen myötä.
Uusi virkanimike avaa uusia mahdollisuuksia.
Virkanimike kuvastaa tehtävänkuvaa.
Etymologia
Virka + nimike, jossa 'virka' tarkoittaa julkista tehtävää ja 'nimike' tarkoittaa titteliä
Käännökset
Liittyvät sanat
ekspeditööri, prokonsuli, komisario, aktuaari, sosiaalitarkkaajaLäheisiä sanoja
virkamieslakko, virkamiesmäinen, virkanainen, virkanimike, virkanimitys, virkapuhelu