ero

substantiivi

1. se, että kaksi tai useampaa asiaa ovat erilaisia, tai parisuhteen päättyminen

   Heidän eroaan käsiteltiin lehdissä pitkään.

Taivutus

yks. nom. ero, yks. gen. eron, yks. part. eroa, yks. ill. eroon, mon. gen. erojen, mon. part. eroja, mon. ill. eroihin.

Synonyymisanakirja

ero

1. erottaminen, separaatio, eroavaisuus, avioero.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä ero on vain väliaikainen.
Heidän suhteensa päättyi eroon.
Ero voi olla raastava kokemus.
Ero sukulaisista tuntuu vaikealta.
Hän otti eron työstä.

Käännökset

Slangisanakirja

• antaa kenkää: erottaa : Broidi sai kenkää duunista ku se oli aina ihan mäsässä.

• brisaa: erotuomari

• bänks: ero / seurustelun loppu : Emmä tiä, sit meille tuli vaan bänksit, jotenki.

• kenkää, antaa: erottaa esim alainen työpaikasta

• lemppaa: erottaa / heittää ulos : Ne lemppas mutsin pihalle, ku se oli nii vanha.

• nuija: erotuomari (=tyhmä) : Nuija! Nuija! Seepralle heinii!

• prisari: erotuomari : Prisari vislas pilliin vaik oli viel minsa pari aikaa.

• saa monoo: erottaa (työpaikasta, tms) : Rape sai monoo ku se oli aina kännissä duunissa.

• singraa: erota / häipyä : Kundit singras botskista heti ku ne oli päässy Rioon.

• sytyttää alapäässä: eroottinen havahtuminen

• tekee bänksit: erota / lopettaaa suhde

• tekee bänät: erota / lopettaaa suhde : Tehtiin gimmafrendin kans eilen bänät.

Riimisanakirja

ero rimmaa näiden kanssa:

vivahde-ero, mielipide-ero, rakenne-ero, jännite-ero, aste-ero, aikaero, luokkaero, virkaero, hintaero

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

erkanee, erkautua, erkkeri, ero, eroahdistus, eroamisikä