habitus
substantiivi
-
organismien morfologisen ulkonäön yleinen ilmaisu tai yksilön tai yhteisön sosiaalisen aseman merkki
Yrityksen habitus on moderni ja innovatiivinen.
Taivutus
yks. nom. habitus, yks. gen. habituksen, yks. part. habitusta, yks. ill. habitukseen, mon. gen. habitusten habituksien, mon. part. habituksia, mon. ill. habituksiin.
Esimerkit
Hänen habitus säteilee itsevarmuutta.
Habituksellaan hän teki vaikutuksen kaikkiin.
Luonnollinen habitus huokuu aitoutta.
Hänen habitus muuttui vuosien aikana.
Hyvä habitus voi auttaa uran edistämisessä.
Etymologia
Latinasta, tarkoittaa ulkoista olemusta tai esiintymistä.
Käännökset
englanti |
olemus, habitus, ruumiinrakenne
puhekieltä habitude; mode of life; bearing, general appearance. |
saksa | Habitus (m) |
Riimisanakirja
habitus rimmaa näiden kanssa:
poi'itus, vaaitus, tarkkavaaitus, rahditus, tahditus, vauhditus, suhditus, kooditus, ohitus
Läheisiä sanoja
haavoittuvuus, haavuri, habitaatti, habitus, hadroni, haennainen
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mitä tarkoittaa habitus?
Mitä tarkoittaa spiikkerin habitus on jotenki koominen?
Mikä on habitus cushingoidinen?
Mitä tarkoittaa groteski habitus?
Mikä on mitä takoittaa kun habitus on cushingoidinen?