haikailu
substantiivi
-
kaipauksen, toivon tai halun tila
Hänen haikailunsa vanhoista päivistä oli sydäntäsärkevä.
Taivutus
yks. nom. haikailu, yks. gen. haikailun, yks. part. haikailua, yks. ill. haikailuun, mon. gen. haikailujen haikailuiden haikailuitten, mon. part. haikailuja haikailuita, mon. ill. haikailuihin.
Esimerkit
Hänen haikailunsa entiseen oli ymmärrettävää.
Tulevaisuuden haikailu vie aikaa.
Haikailu menneistä asioista voi olla raskasta.
Hän ei tahdo elää vain haikailussa.
Kirjeitä lukiessa hän tunsi haikailua.
Käännökset
englanti |
yearning |