heiluri
substantiivi
-
mekaaninen laite, joka liikkuu säännöllisesti edestakaisin
"Kellon heiluri liikkuu tasaisesti."
Taivutus
yks. nom. heiluri, yks. gen. heilurin, yks. part. heiluria, yks. ill. heiluriin, mon. gen. heilurien heilureiden heilureitten, mon. part. heilureja heilureita, mon. ill. heilureihin.
Synonyymisanakirja
heiluri
-
koneisto, laite, väline, laitteisto, aparaatti, Foucault'n heiluri, metronomi, fysikaalinen heiluri.
Esimerkit
Fysiikan tunnilla opiskellaan heilurin liikkeitä.
Heiluri pysähtyi lopulta keskipisteeseensä.
Iso isoisän kellon heiluri liikkui edestakaisin rauhoittavasti.
Etymologia
Johdettu sanasta 'heilua', joka viittaa liikkumiseen, etenkin edestakaiseen liikkeeseen.
Käännökset
Liittyvät sanat
pendeli, ääriasema, heilahtaa, heiluaLäheisiä sanoja
heilimöidä, heilua, heilunta, heiluri, heilurikello, heiluriliike