heilutus
substantiivi
-
toiminta, jossa jotakin liikutetaan edestakaisin
"Heilutus on kinesteettinen toiminto."
Taivutus
yks. nom. heilutus, yks. gen. heilutuksen, yks. part. heilutusta, yks. ill. heilutukseen, mon. gen. heilutusten heilutuksien, mon. part. heilutuksia, mon. ill. heilutuksiin.
Esimerkit
Heilutus merkitsee usein hyvästelyä.
Pienokaisen käsien iloinen heilutus sai kaikki hyvälle tuulelle.
Koira vastasi isäntänsä heilutukseen.
Käännökset
Riimisanakirja
heilutus rimmaa näiden kanssa:
hännänheilutus, viilutus, ulkoilutus, muilutus, vilutus
Läheisiä sanoja
heiluriovi, heilutella, heiluttaa, heilutus, heimo, heimoaate