houkute

substantiivi

1. esine tai laite, joka houkuttaa eläimiä

   Asensimme houkutteen houkuttelemaan lintuja.

Taivutus

yks. nom. houkute, yks. gen. houkutteen, yks. part. houkutetta, yks. ill. houkutteeseen, mon. gen. houkutteiden houkutteitten, mon. part. houkutteita, mon. ill. houkutteisiin houkutteihin.

Synonyymisanakirja

houkute

1. vetovoima, motivaatio.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä tarjous on hyvä houkute.
Hänelle annettiin houkute jatkaa opintoja.
Houkute ei ollut tarpeeksi vahva.

Käännökset

Slangisanakirja

• maanittelee: houkutella / suostutella

• vokottelee: houkutella / viekotella : Yritin vokotella sitä megee, mut se ei studannu lähtee.

Riimisanakirja

houkute rimmaa näiden kanssa:

nukute

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

houkka, houkkamainen, houkkio, houkute, houkutella, houkutin