huippukulma
substantiivi
-
kulman huippu, korkein osa
Rakentaja mittasi rakennuksen huippukulman.
Taivutus
yks. nom. huippukulma, yks. gen. huippukulman, yks. part. huippukulmaa, yks. ill. huippukulmaan, mon. gen. huippukulmien huippukulmain, mon. part. huippukulmia, mon. ill. huippukulmiin.
Esimerkit
Ravintolan huippukulma tarjoaa parhaat näköalat.
Huippukulma korostuu arkkitehtuurissa.
Mestariteoksen huippukulma vangitsi katsojat.
Käännökset
Läheisiä sanoja
huippukausi, huippukohta, huippukokous, huippukulma, huippukunto, huippukuormitus