huntu

substantiivi

1. päähine, joka peittää pään ja yleensä myös olkapäät

   Hänen huntu on valkoinen.

Taivutus

yks. nom. huntu, yks. gen. hunnun, yks. part. huntua, yks. ill. huntuun, mon. gen. huntujen, mon. part. huntuja, mon. ill. huntuihin.

Synonyymisanakirja

huntu

1. humeraali.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Morsiamella oli kaunis huntu.
Hän piti huntua koko päivän.
Huntu peitti kasvot osittain.

Näin hänestä kauniita, liikuttavan helliä unia, ja kun oopperasta tultua hänen huoneensa valkoisten huntu-uutimien taa syttyi yölampun valo, oli minusta elämä saavuttanut ylimmän runollisuutensa

Käännökset

Riimisanakirja

huntu rimmaa näiden kanssa:

tyllihuntu, juurihuntu, morsiushuntu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

hunnuttaa, hunsvotti, huntti, huntu, huntupäinen, huoahdella