hyvänpäiväntuttu
substantiivi
-
henkilö, jonka kanssa tervehtii mutta ei ole läheinen
Hän on vain hyvänpäiväntuttu, emme juurikaan juttele.
Taivutus
yks. nom. hyvänpäiväntuttu, yks. gen. hyvänpäiväntutun, yks. part. hyvänpäiväntuttua, yks. ill. hyvänpäiväntuttuun, mon. gen. hyvänpäiväntuttujen, mon. part. hyvänpäiväntuttuja, mon. ill. hyvänpäiväntuttuihin.
Esimerkit
Hän on vain hyvänpäiväntuttu työtoveri.
En tunne häntä hyvin
Etymologia
hyvä+npäivä+ntuttu; arkinen ilmaisu, tarkoittaa pinnallista tuttavuutta
Käännökset
Liittyvät sanat
puolituttu, tuttuLäheisiä sanoja
hyvänmiehenlisä, hyvännäköinen, hyvänolontunne, hyvänpäiväntuttu, hyvänsuopa, hyvänsuopuus