jumalanilma
substantiivi
-
jumalan olemuksen tai tahdon ilmeneminen
Hän koki saaneensa jumalanilman vastauksena rukouksiinsa.
Taivutus
yks. nom. jumalanilma, yks. gen. jumalanilman, yks. part. jumalanilmaa, yks. ill. jumalanilmaan, mon. gen. jumalanilmojen jumalanilmain, mon. part. jumalanilmoja, mon. ill. jumalanilmoihin.
Esimerkit
Ulkona oli todellinen jumalanilma
Etymologia
Koostuu sanoista 'jumala' ja 'ilma', jossa 'jumala' tarkoittaa yliluonnollista olentoa ja 'ilma' viittaa säätilaan.
Käännökset
Läheisiä sanoja
jumalakeskeinen, jumalakuva, jumalallinen, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankieltäminen