kahlekoira
substantiivi
-
koira, joka on kerrannaisesti sidottuna
Kahlekoira haukkuu pihalla.
Taivutus
yks. nom. kahlekoira, yks. gen. kahlekoiran, yks. part. kahlekoiraa, yks. ill. kahlekoiraan, mon. gen. kahlekoirien kahlekoirain, mon. part. kahlekoiria, mon. ill. kahlekoiriin.
Esimerkit
Kahlekoira odotti kärsimättömästi omistajaansa.
Vanha kahlekoira on jo väsynyt pyörimään ympäriinsä.
Hän on arallaan kahlekoirasta.
Etymologia
Muodostuu 'kahle' ja 'koira', tarkoittaa koiraa, joka pidetään kahleissa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kahle, kahlehtia, kahlehtimaton, kahlekoira, kahlekuningas, kahlita