kailotus
substantiivi
-
kovaääninen puhuminen tai laulaminen
Kailotus herätti minut unesta.
Taivutus
yks. nom. kailotus, yks. gen. kailotuksen, yks. part. kailotusta, yks. ill. kailotukseen, mon. gen. kailotusten kailotuksien, mon. part. kailotuksia, mon. ill. kailotuksiin.
Esimerkit
Hänen tauoton kailotus häiritsi naapureita.
Kaikki väsyivät hänen jatkuvaan kailotukseensa.
Kailotus kuului kadulle asti.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kaikuvasti, kaikuvuus, kailottaa, kailotus, kaima, kaimaani