kaima
substantiivi
-
henkilö, jolla on sama etunimi kuin toisella
Tapasin kaimansa ensimmäistä kertaa viime viikolla.
Taivutus
yks. nom. kaima, yks. gen. kaiman, yks. part. kaimaa, yks. ill. kaimaan, mon. gen. kaimojen kaimain, mon. part. kaimoja, mon. ill. kaimoihin.
Esimerkit
Hänellä on sama nimi kuin minulla
Etymologia
Peräisin itämerensuomalaisesta sanasta, joka tarkoittaa henkilöä, jolla on sama nimi kuin toisella.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat pohjoissaame gaibmi, guoibmi (kumppani). Englanniksi namesake
Käännökset
Sitaatit
"Anna halata kaima-Ramia,katala Hanna."