karhu
substantiivi
-
suuri nisäkäs, jolla on paksu turkki ja terävät kynnet
Karhu on Suomen kansalliseläin.
Taivutus
yks. nom. karhu, yks. gen. karhun, yks. part. karhua, yks. ill. karhuun, mon. gen. karhujen, mon. part. karhuja, mon. ill. karhuihin.
Esimerkit
Karhu nukkuu talviunta luolassaan.
Metsässä voi nähdä karhun jälkiä.
Karhu on Suomen kansalliseläin.
Etymologia
Tulee kantagermaanisesta sanasta *?ar?a
karjua; sukulaissanat viro karu. Englanniksi bear
Käännökset
englanti |
bruin bear |
Slangisanakirja
-
Karhis: Karhupuisto Kalliossa
-
karhis: karhulanka
-
rahankerääjä / verottaja
-
karhu(kirje): muistutuslasku : Se äijä kävi karhuumas sitä skriittaa taas.
-
karhuu: vaatia rahoja takaisin / v maksamaan lasku
Sanonnat
"Ei karhu kaatajaansa sääli."
"Heikin päivänä karhu kääntää kylkeä Talvi silloin puolessa Eläinten rehua pitää olla puolet jäljellä."
"Joka sutta pakoo, sitä karhu kohtaa."
"Jyhmää niinkuin karhu korvessa."
"kaikki karhun tuntevat - ei karhu ketään tunne."
Riimisanakirja
karhu rimmaa näiden kanssa:
maakarhu, harmaakarhu, nallekarhu, puolikarhu, merikarhu, pussikarhu, verokarhu, marjaskarhu, muurahaiskarhu
Liittyvät sanat
appellatiivi, lähimailta, lähimaille, lähimailla, otsoLäheisiä sanoja
karhinta, karhita, karho, karhu, karhuaja, karhuamiskirje