karike
substantiivi
-
maahan pudonneet kuolleet kasvinosat
Karikkeesta syntyy multaa.
Taivutus
yks. nom. karike, yks. gen. karikkeen, yks. part. kariketta, yks. ill. karikkeeseen, mon. gen. karikkeiden karikkeitten, mon. part. karikkeita, mon. ill. karikkeisiin karikkeihin.
Synonyymisanakirja
karike
-
pudokas, lehdet ja oksat, kantotuoli, poikue, pesue, roska, kuivike, roskata, poikia, pentue, runt.
Esimerkit
Havunneulaset muodostavat paksun karikkeen metsään.
Karikekerros suojaa metsänpohjaa.
Syksyllä karikkeen määrä lisääntyy.
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'karik' tarkoittaen maassa olevaa maatunutta kasvimateriaalia.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä litter (gloss) |
| saksa | Streu (f), Bodenstreu (f) |
| puola | ściółka (f) |
Läheisiä sanoja
karibu, karies, karikatyyri, karike, karikekerros, karikko