virike
substantiivi
-
Ärsyke tai tekijä, joka aktivoi toimintaa tai ajattelua.
Kaikki tarvitsevat joskus uuden virikkeen luovaan työskentelyyn.
Taivutus
yks. nom. virike, yks. gen. virikkeen, yks. part. virikettä, yks. ill. virikkeeseen, mon. gen. virikkeiden virikkeitten, mon. part. virikkeitä, mon. ill. virikkeisiin virikkeihin.
Synonyymisanakirja
virike
-
kannustin, houkutin, motivaattori, kannuste, porkkana, yllyke.
Esimerkit
Tarvitsetko lisää virikkeitä työpäivään? Lapset nauttivat uusista leikkivirikkeistä.
Virikepohjainen oppiminen voi olla tehokasta.
Etymologia
Alun perin johdettu verbistä 'virittää', joka tarkoittaa aktivoida tai innostaa.
Käännökset
| englanti |
incentive |
| ranska | intérêt (m), motivation (f) |
| saksa | Anreiz (m), Ansporn (m) |
| unkari | ösztönző, ösztönzés |
| puola | zachęta (f) |
| venäjä | сти́мул (m), моти́в (m), мотива́ция (f) |
| ruotsi | morot, incitament |
Liittyvät sanat
innoite, elvyke, impulssi, alkusysäys, viettymysLäheisiä sanoja
virhevalinta, viri, viriili, virike, virikekirja, virikeköyhä