karku
substantiivi
-
henkilö, joka on paennut tai karttanut jotakin
Hän on karku vankilasta.
Taivutus
yks. nom. karku karku, yks. gen. karkun karun, yks. part. karkua karkua, yks. ill. karkuun karkuun, mon. gen. karkujen karkujen, mon. part. karkuja karkuja, mon. ill. karkuihin karkuihin.
Esimerkit
Vanki pääsi karkuun vankilasta.
Karkumatka päättyi nopeasti.
Hän oli jatkuvasti karkumatkalla.
Etymologia
Pohjautuu 'karata'-verbiin, tarkoittaa pakoa tai karkaamista.
suomalais-ugrilainen kantakieli korke. Englanniksi flight
Käännökset
| englanti |
flight (escape); mostly used in inessive and illative singular like an adverb, for usage see (m), (m). high or full speed, gallop; mostly used idiomatically in the expression (m). (inflection of) |
Slangisanakirja
-
flydeen: karkuun / pakosalle : Arska lähti flydeen.
-
hanee / haneen: karkuun : Gimma lähti heti haneen.
-
haneen: karkuun
-
litoon: karkuun : Kyllä lähti jätkä litoon ku mun isobroidi tuli.
Liittyvät sanat
karkuun, karussaLäheisiä sanoja
karkotusmääräys, karkotusrangaistus, karkotustuomio, karku, karkulainen, karkumatka