karkuri

substantiivi

  1. henkilö, joka on paennut tai pyrkinyt välttämään jotakin

    Hän on tunnettu karkuri ja onnistuu aina välttämään kiinnioton.
Taivutus

yks. nom. karkuri, yks. gen. karkurin, yks. part. karkuria, yks. ill. karkuriin, mon. gen. karkurien karkureiden karkureitten, mon. part. karkureja karkureita, mon. ill. karkureihin.

Synonyymisanakirja

karkuri

  1. oikeutta pakoileva henkilö, karkulainen, pakolainen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Karkuri saatiin kiinni kovan ajojahdin jälkeen.
Poliisi kehotti kansalaisia varomaan vaarallista karkuria.
Karkuri piileskeli koko yön vanhassa vajassa.

Etymologia

Johdettu 'karku'-sanasta, tarkoittaa henkilöä, joka on karannut.

Riimisanakirja

karkuri rimmaa näiden kanssa:

rintamakarkuri, vankikarkuri, sotilaskarkuri

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

karkulainen, piileskellä, antautua

Läheisiä sanoja

karkulainen, karkumatka, karkuretki, karkuri, karkuruus, karkuteille

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro