karkuretki
substantiivi
-
matka, jolla henkilö on paossa tai kierroksella
He lähtivät yhdessä karkuretkelle.
Taivutus
yks. nom. karkuretki, yks. gen. karkuretken, yks. part. karkuretkeä, yks. ill. karkuretkeen, mon. gen. karkuretkien, mon. part. karkuretkiä, mon. ill. karkuretkiin.
Esimerkit
Lapset suunnittelivat pienen karkuretken naapurikylään.
Karkuretki kesti koko viikonlopun.
Karkuretkellä he kohtasivat odottamattomia tilanteita.
Etymologia
Koostuu 'karku' ja 'retki', viittaa pakoon liittyvään matkaan.
Käännökset
Läheisiä sanoja
karku, karkulainen, karkumatka, karkuretki, karkuri, karkuruus