kaula
substantiivi
-
ruumiinosa pää ja ruumis yhdistävä
Hänen kaula on pitkä ja hoikka.
Taivutus
yks. nom. kaula, yks. gen. kaulan, yks. part. kaulaa, yks. ill. kaulaan, mon. gen. kaulojen kaulain, mon. part. kauloja, mon. ill. kauloihin.
Esimerkit
Kaulaani sattuu
Etymologia
suomalainen sana, tarkoittaa kaulan aluetta
kakla, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro kael, karjala kaglu, liettua kaklas. Englanniksi neck
Käännökset
| englanti |
cervix, neck throat |
Slangisanakirja
-
lutku
-
pilli: kaula / kurkku : Mä otin sitä pillistä kii ja sanoin et fyrkat takas.
-
skarffi: kaulahuivi (poikien)
Sanonnat
"Mies on perheen pää, nainen kaula, joka päätä heiluttaa (Venäläinen)."
"Olo kuin omenalla - posket punaiset, kaula syötynä ja siemenet sisällä."
Riimisanakirja
kaula rimmaa näiden kanssa:
hampaankaula, pullonkaula, kohdunkaula, kenokaula
Liittyvät sanat
kaula-aukko, vartalo, O-aukko, tylli (2), raglanLäheisiä sanoja
kaukotaittoisuus, kaukovaikutus, kaukovalot, kaula, kaula-aukko, kaulahermo