keikuttelu
substantiivi
-
toiminta, jossa jotakin liikutetaan edestakaisin
Sauvan keikuttelu auttaa tasapainon säilyttämisessä.
Taivutus
yks. nom. keikuttelu, yks. gen. keikuttelun, yks. part. keikuttelua, yks. ill. keikutteluun, mon. gen. keikuttelujen keikutteluiden keikutteluitten, mon. part. keikutteluja keikutteluita, mon. ill. keikutteluihin.
Esimerkit
Hänen keikuttelunsa herätti naurua.
Keikuttelu jatkui koko matkan ajan.
Se oli leppoisaa keikuttelua.
Etymologia
Toiminta, joka liittyy 'keikuttaa'-verbiin.
Käännökset
Riimisanakirja
keikuttelu rimmaa näiden kanssa:
sauhuttelu, puhuttelu, juttelu, huljuttelu, liikuttelu, oikuttelu, kalkuttelu, herkuttelu, lirkuttelu
Läheisiä sanoja
keikunta, keikutella, keikuttaa, keikuttelu, keikutus, keila