kekäle
substantiivi
-
"hehkuva tai palava hiilen tai puun kappale"
"Nuotiossa hehkuu kekäle."
Taivutus
yks. nom. kekäle, yks. gen. kekäleen, yks. part. kekälettä, yks. ill. kekäleeseen, mon. gen. kekäleiden kekäleitten, mon. part. kekäleitä, mon. ill. kekäleisiin kekäleihin.
Esimerkit
Nuotion kekäleet hehkuivat yössä.
Kekäleistä voi syttyä helposti uusi tuli.
Hän varoi astumasta kekäleen päälle.
Etymologia
Kantasuomen sanasta *keka
Käännökset
| englanti |
ember brand, firebrand |
| ranska | braise (f), tison (m), brandon (m) |
| saksa | Glut (f) (2) |
| kreikka | θράκα (f) |
| unkari | zsarátnok, izzó fa(darab)/széndarab, parázs |
| italia | brace (f) |
| latina | favilla (f), pruna (f) |
| puola | żar (m) sc=Cyrl |
| romania | tăciune (f) |
| venäjä | уголёк (m), тлеть тле́ющие уголь у́гли (m)-p, тлеть тле́ющие уголёк угольки́ (m)-p, жар (m) |
| ruotsi | glöd |
Slangisanakirja
-
puukko
Sanonnat
"Kekäle paan keittee, emäntä piia naittaa."
"On taas puhas, kuin pesty kekäle."
Riimisanakirja
kekäle rimmaa näiden kanssa:
möhkäle, kivimöhkäle, kivenmöhkäle, järkäle, kivijärkäle, kivenjärkäle, kallionjärkäle, räiskäle, rötkäle
Liittyvät sanat
hehkua, tulinen, kuumaLäheisiä sanoja
keksimiskyky, keksintö, keksiä, kekäle, kela, kelanauhuri