kelliä

verbi

  1. olla yksinäinen tai syrjäytyä

    Hänellä on taipumus kelliä yksin.
Taivutus

yks. nom. kelliä, yks. gen. kellin, yks. part. kelli, yks. ill. kellisi, mon. gen. kelliköön, mon. part. kellinyt, mon. ill. kellittiin.

Synonyymisanakirja

kelliä

  1. lojua, retkottaa, rojottaa, loisia, laiskotella, vetelehtiä, löysäillä, kuluttaa aikaa, maleksia, loikoilla, kölliä, köllötellä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kissa kellii auringossa.
Lapset kellivät rannalla.
Hän tykkää kelliä mukavassa nojatuolissa.

Riimisanakirja

kelliä rimmaa näiden kanssa:

helliä, lelliä

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kellottaa (3), köllöttää

Läheisiä sanoja

kellervä, kellistyä, kellistää, kelliä, kello, kelloaika

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro