kello
substantiivi
-
laite, joka näyttää ajan
Katsoin kelloa ja huomasin olevani myöhässä.
Taivutus
yks. nom. kello, yks. gen. kellon, yks. part. kelloa, yks. ill. kelloon, mon. gen. kellojen, mon. part. kelloja, mon. ill. kelloihin.
Esimerkit
Kello on kahdeksan aamulla.
Hän osti uuden kellon itselleen.
Kello tikittää äänekkäästi.
Etymologia
Kantagermaaninen lainasana, joka periytyy sanasta 'glocka' tarkoittaen jotain, mikä soi. Alun perin kello saattoi viitata kirkonkelloon.
skello, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kell, karjala kello, ruotsi skälla. Englanniksi bell, clock
Käännökset
| englanti |
bellflower bell horologe campana |
Slangisanakirja
-
aikarauta : Mitä sun aikarautas sanoo?
-
kellokalle: työnarvioitsija / edelliseen verrattava hlö
-
klake
-
klogu : Mitä klogu on? - No, mun klogu on kai rautaa …
-
kloke
-
klokka
-
kloku : Mitä kloku on? Se on viittä vaille variksen vittu. (epäkoh
-
klonde
-
klöntti / glöntti : Paljo sun klöntti o?
-
nauris: kello / taskukello : Paljo sun nauris on? Meinaatsä nyt?
-
tiuku : Paljo sun tiuku sanoo? / repii?
Sanonnat
"Aatamin kaksikivinen kello, jos ei illalla vedä, aamulla seisoo."
"Aurinko on hyvä kello."
"Ei vahinko tule kello kaulassa."
"Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello kauemmas."
"Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas."
Riimisanakirja
kello rimmaa näiden kanssa:
työaikakello, hiekkakello, ruokakello, kaulakello, munakello, aisakello, iltakello, kultakello, rannekello
Liittyvät sanat
alkaen, kuusi (2), viisi (2), seitsemän, kymmenen