kellomies
substantiivi
-
henkilö, joka valmistaa tai korjaa kelloja
Kellomies osasi korjata vanhan seinäkellomme.
Taivutus
yks. nom. kellomies, yks. gen. kellomiehen, yks. part. kellomiestä, yks. ill. kellomieheen, mon. gen. kellomiesten kellomiehien, mon. part. kellomiehiä, mon. ill. kellomiehiin.
Esimerkit
Kellomies osasi korjata rikkoutuneen kellon hetkessä.
Kylän vanha kellomies jäi eläkkeelle.
Hän istui kaupan kellomiehen penkillä odottaen kelloaan.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kelloliike, kellomainen, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain