kelokko

substantiivi

1. kuollut, kuoretta menettänyt puu

   Kelokko seisoi yksinäisenä pylkkänä metsässä.

Taivutus

yks. nom. kelokko, yks. gen. kelokon, yks. part. kelokkoa, yks. ill. kelokkoon, mon. gen. kelokkojen kelokoiden kelokoitten, mon. part. kelokkoja kelokoita, mon. ill. kelokkoihin kelokoihin.

Synonyymisanakirja

kelokko

1. kelottunut.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kävelimme ohi vanhan kelokon.
Kelokko tarjoaa suojaa pieneläimille.
Näin ensimmäistä kertaa kelokon.

Käännökset

Riimisanakirja

kelokko rimmaa näiden kanssa:

aallokko, vasta-aallokko, ristiaallokko, sivuaallokko, tyrskyaallokko, peräaallokko, myötäaallokko

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kelo, kelohonka, kelohonkainen, kelokko, kelopuu, kelottua