kelo

substantiivi

1. kuollut pystyyn kuivahtanut puu

   Kelot pistelevät maisemaa Lappiin päin mentäessä.

Taivutus

yks. nom. kelo, yks. gen. kelon, yks. part. keloa, yks. ill. keloon, mon. gen. kelojen, mon. part. keloja, mon. ill. keloihin.

Synonyymisanakirja

kelo

1. pökkelö.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanha kelo seisoi yksin metsässä.
Kelo on monien eläinlajien koti.
Kelo kaatui myrskyssä.

Käännökset

Riimisanakirja

kelo rimmaa näiden kanssa:

tuhkelo, kuikelo, sokkelo, korvasokkelo, kalvosokkelo, konkelo, karkelo, koskelo, tukkakoskelo

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kelmeä, kelmi, kelmu, kelo, kelohonka, kelohonkainen

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Mikä on kelo?