kevätkesä

substantiivi

1. Varhainen kesä, joka tulee aivan kevään jälkeen

   Kevätkesä on kaunis vuodenaika.

Taivutus

yks. nom. kevätkesä, yks. gen. kevätkesän, yks. part. kevätkesää, yks. ill. kevätkesään, mon. gen. kevätkesien kevätkesäin, mon. part. kevätkesiä, mon. ill. kevätkesiin.

Synonyymisanakirja

kevätkesä

1. varakevät.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kevätkesä on vihreää aikaa.
Kevätkesä on lempivuodenaikani.
Luonto elpyy kevätkesänä.

Käännökset

Riimisanakirja

kevätkesä rimmaa näiden kanssa:

kesä, olympiakesä, jälkikesä, keskikesä, intiaanikesä, sydänkesä, myöhäiskesä, syyskesä, alkukesä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kevätjää, kevätkausi, kevätkello, kevätkesä, kevätkuukausi, kevätkylmä