kevätkello
substantiivi
-
Keväällä kukkiva, kellomaisia kukkia sisältävä kasvi
Kevätkellosadetta on mukava katsella.
Taivutus
yks. nom. kevätkello, yks. gen. kevätkellon, yks. part. kevätkelloa, yks. ill. kevätkelloon, mon. gen. kevätkellojen, mon. part. kevätkelloja, mon. ill. kevätkelloihin.
Esimerkit
Kevätkellot alkoivat kukkia puutarhassa.
Kevätkelloja on monia eri värejä.
Istutin kevätkelloja viime syksynä.
Käännökset
Riimisanakirja
kevätkello rimmaa näiden kanssa:
kello, työaikakello, hiekkakello, ruokakello, kaulakello, munakello, aisakello, iltakello, kultakello, rannekello
Läheisiä sanoja
kevätjuhla, kevätjää, kevätkausi, kevätkello, kevätkesä, kevätkuukausi