kielihäiriö

substantiivi

1. kyvyttömyys tuottaa tai ymmärtää puhetta normaalisti

   Hänellä on lievä kielihäiriö.

Taivutus

yks. nom. kielihäiriö, yks. gen. kielihäiriön, yks. part. kielihäiriötä, yks. ill. kielihäiriöön, mon. gen. kielihäiriöiden kielihäiriöitten, mon. part. kielihäiriöitä, mon. ill. kielihäiriöihin.

Synonyymisanakirja

kielihäiriö

1. afasia, puhehäiriö.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä on diagnosoitu kielihäiriö.
Kielihäiriö voi vaikuttaa koulumenestykseen.
Terapeutti auttaa kielihäiriöiden kanssa.

Käännökset

Riimisanakirja

kielihäiriö rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kielifysiologia, kielihistoria, kielihistoriallinen, kielihäiriö, kielijä, kielijänne