kiikari

substantiivi

  1. optinen laite, jolla voi tarkastella kaukana olevia kohteita lähempänä

    Hän otti kiikarin tarkkaillakseen lintuja.
Taivutus

yks. nom. kiikari, yks. gen. kiikarin, yks. part. kiikaria, yks. ill. kiikariin, mon. gen. kiikarien kiikareiden kiikareitten, mon. part. kiikareja kiikareita, mon. ill. kiikareihin.

Synonyymisanakirja

kiikari

  1. kiikarit, teatterikiikari, kaukoputki, pienet kiikarit.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän katsoi lintua kiikareilla.
Kiikarit auttoivat näkemään kauas.
Kiikari on hyödyllinen kaikille luonnontarkkailijoille.

Elisabetilla oli vanha kiikari, jolla hän jo Arkadian teatterissa oli yleisöä katsellut ja jolla hän nyt Vieremän pihalta saattoi tarkkaan nähdä, mitä Rantalan pelloilla kulloinkin tapahtui

Etymologia

Alkuperä on ruotsin sanasta 'kikare', johtaen sanasta 'kika', tarkoittaen 'kurkistaa'.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kiiker, pohjoissaame kikkar, ruotsi kikare. Englanniksi binoculars

Slangisanakirja

  • kikru

Riimisanakirja

kiikari rimmaa näiden kanssa:

prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari, viikari, poikaviikari, pojanviikari

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

teatterikiikari, prismakiikari, tähdätä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro