kiikari
substantiivi
-
optinen laite, jolla voi tarkastella kaukana olevia kohteita lähempänä
Hän otti kiikarin tarkkaillakseen lintuja.
Taivutus
yks. nom. kiikari, yks. gen. kiikarin, yks. part. kiikaria, yks. ill. kiikariin, mon. gen. kiikarien kiikareiden kiikareitten, mon. part. kiikareja kiikareita, mon. ill. kiikareihin.
Synonyymisanakirja
kiikari
-
kiikarit, teatterikiikari, kaukoputki, pienet kiikarit.
Esimerkit
Hän katsoi lintua kiikareilla.
Kiikarit auttoivat näkemään kauas.
Kiikari on hyödyllinen kaikille luonnontarkkailijoille.
Elisabetilla oli vanha kiikari, jolla hän jo Arkadian teatterissa oli yleisöä katsellut ja jolla hän nyt Vieremän pihalta saattoi tarkkaan nähdä, mitä Rantalan pelloilla kulloinkin tapahtui
Etymologia
Alkuperä on ruotsin sanasta 'kikare', johtaen sanasta 'kika', tarkoittaen 'kurkistaa'.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kiiker, pohjoissaame kikkar, ruotsi kikare. Englanniksi binoculars
Käännökset
Slangisanakirja
-
kikru
Riimisanakirja
kiikari rimmaa näiden kanssa:
prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari, viikari, poikaviikari, pojanviikari
Liittyvät sanat
teatterikiikari, prismakiikari, tähdätäLäheisiä sanoja
kiihtyneisyys, kiihtyvyys, kiihtyä, kiikari, kiikarikivääri, kiikaritähtäin