kiinnite
substantiivi
-
työkalu tai laite, joka pitää tai lukitsee jotakin paikallaan
Pöydässä on kiinnite, joka pitää silitysraudan paikallaan.
Taivutus
yks. nom. kiinnite, yks. gen. kiinnitteen, yks. part. kiinnitettä, yks. ill. kiinnitteeseen, mon. gen. kiinnitteiden kiinnitteitten, mon. part. kiinnitteitä, mon. ill. kiinnitteisiin kiinnitteihin.
Esimerkit
Kemiallinen kiinnite pitää rakenteen koossa.
Rakennusprojektissa käytettiin uutta kiinnitettä.
Kiinnite valittiin materiaalin mukaan.
Käännökset
| englanti |
fixative fixer, fixing agent hypo |
| ranska | fixateur (m) |
| saksa | Fixiermittel, Fixiersalz |
| venäjä | фикса́ж (m), закрепи́тель (m) |
Riimisanakirja
kiinnite rimmaa näiden kanssa:
suunnite, hakkuusuunnite, väestösuunnite, jännite, korkeajännite, suojajännite, matalajännite, napajännite, tasajännite
Liittyvät sanat
kiinnitysaine, fiksatiiviLäheisiä sanoja
kiinnipidin, kiinnipito, kiinnisaanti, kiinnite, kiinnitin, kiinnittyä