kiinnipidin

substantiivi

1. lausetyökalu, joka pysäyttää tai pitää jotakin paikallaan

   Käytin kiinnipidintä pitääkseni paperit järjestyksessä.

Taivutus

yks. nom. kiinnipidin, yks. gen. kiinnipitimen, yks. part. kiinnipidintä, yks. ill. kiinnipitimeen, mon. gen. kiinnipitimien kiinnipidinten, mon. part. kiinnipitimiä, mon. ill. kiinnipitimiin.

Esimerkit

Kiinnipidintä käytetään rakenteen tukemiseen.
Tämä kiinnipidin on hyvin kestävä.
Teräksisiä kiinnipitimeen on monia eri malleja.

Käännökset

Riimisanakirja

kiinnipidin rimmaa näiden kanssa:

pidin, hihanpidin, hengenpidin, lampunpidin, kynttilänpidin, teränpidin

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kiinniottokortti, kiinniottopakko, kiinnipano, kiinnipidin, kiinnipito, kiinnisaanti