kikatus
substantiivi
-
äänimuoto, joka on tyypillistä naurulle tai hevosen hirnunnalle
Kuulin äänekästä kikatusta naapuristostani.
Taivutus
yks. nom. kikatus, yks. gen. kikatuksen, yks. part. kikatusta, yks. ill. kikatukseen, mon. gen. kikatusten kikatuksien, mon. part. kikatuksia, mon. ill. kikatuksiin.
Esimerkit
Kikatuksen äänet täyttivät huoneen.
Lasten kikatus oli tarttuvaa.
Kikatus tarttui kaikkiin ihmisiin ympärillä.
Etymologia
muodostettu verbistä 'kikattaa' (nauraa hiljaisella äänellä, tirskua)
Käännökset