kimalainen
substantiivi
-
pienen mehiläisen tyyppinen hyönteinen, jolla on karvainen vartalo
Kimalainen on tärkeä omenanviljelyn pölyttäjä.
Taivutus
yks. nom. kimalainen, yks. gen. kimalaisen, yks. part. kimalaista, yks. ill. kimalaiseen, mon. gen. kimalaisten kimalaisien, mon. part. kimalaisia, mon. ill. kimalaisiin.
Esimerkit
Kimalainen surisi kukassa kesäpäivänä.
Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä.
Iso kimalainen lensi terassin yli.
Etymologia
slaavilainen (puola, venäjä); sukulaissanat viro kimalane, venäjä chmel’. Englanniksi bumble-bee
Käännökset
Riimisanakirja
kimalainen rimmaa näiden kanssa:
lainen, alainen, kapea-alainen, suppea-alainen, laaja-alainen, maalainen, thaimaalainen, länsimaalainen, suomenmaalainen, tšekinmaalainen
Liittyvät sanat
mettinen, vaapsahainen, vaapsiainen, suristaLäheisiä sanoja
kimakka, kimakkaääninen, kimakkuus, kimalainen, kimalaiskuoriainen, kimalaispesä